Kirjoita kirja kuukaudessa

Marraskuussa alkaa NaNoWriMo eli National Novel Writing Month. NaNoWriMo – tai pelkkä NaNo – on tempaus, jossa tavoitteena on kirjoittaa romaani kuukaudessa. Tai ylipäätään romaania muistuttava tekstipläjäys, jossa on vähintään 50 000 sanaa. NaNolla on omat verkkosivut, jossa porukkaan liittymällä saa kannustavia viestejä. Samalla voi vaihtaa kuulumisia toisten kirjoittajien kanssa. NaNolaiset ovat aikaisempina vuosina järjestäneet myös tapaamisia.

Mikä jottei! Useimmissa kirjoitusoppaissa nimenomaan kehotetaan kirjoittamaan nopeasti. Kun kirjoittaa pikavauhtia, voi huijata omaa mieltään. Nopeasti kirjoittamalla oma sisäinen kriitikko ei ehdi mukaan laukomaan epäkannustavia mielipiteitä, vaan alitajunnan pitäisi virrata vapaana.

Ison tekstimassan kirjoittamisessa on se etu, että yleensä editoimista pidetään helpompana kuin varsinaista kirjoitustyötä. Monia myös stressaa ajatus ison tekstimäärän tuottamisesta. Jos sen nopeasti rykäisee kasaan, suurin este on jo voitettu.

Omat kirjoittamisen ongelmani eivät liity tekstin tuottamiseen sinänsä. Pystyn vääntämään väkisin tekstiä aiheesta kuin aiheesta, tarvittaessa sivukaupalla. Mutta onko se kivaa? Tai mielekästä? No ei ole. Itselleni hyödyllisempiä ovat olleet esimerkiksi Julia Cameronin neuvot. Cameron toteaa kirjassaan Tie luovuuteen:  ”Taide on tapahtuma, ja sen kuuluu olla hauskaa”. Hänen mukaansa kurilla toimiva metodi toimii hetken, mutta ei pidempään. Olen samaa mieltä.

Jos kuitenkin pelkää kirjoittamisurakan suuruutta, NaNoa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mitä siinä voi menettää, muuta kuin vähän aikaa? Roiku vähemmän Facebookissa, katso vähemmän telkkaria, kirjoita mieluummin kirja: http://nanowrimo.org/

Mainokset

Mitä esikoiskirjailijalta kysytään?

Tähän mennessä minulta on kysytty ylivoimaisesti eniten kahta asiaa:

1. Mistä sait päähäsi alkaa kirjoittaa?
2. Milloin on julkkarit?

Kysymykseen numero 2 on helppo vastata: en järjestänyt julkkareita. Ehkä olisi pitänyt, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt.

Ensimmäinen kysymys on vaikeampi. Mistä nyt ylipäätään saan päähäni tehdä asioita? Mistä tosiaan?

Halu kirjoittaa on kehittynyt jo kauan aikaa sitten. Halun kehittymistä ovat edesauttaneet luetut kirjat, haaveilu, aikoinaan saatu kannustava palaute ja elämäntehtävän pohtiminen.

Sen sijaan Täydellisiä ihmisiä syntyi oivalluksesta: kaikilla on jotain salattavaa. Erityisesti kunnollisilla ihmisillä, koska heillä on eniten menetettävää. Kirjan tarkemman syntyhistorian voi lukea kustantajan omasta lehdestä sivulta 16:
Sammakon Sanomat 2013.

Terveisiä Turusta

Turun messuilla lukiolaiset kysyivät kivoja kysymyksiä, kuten: ”Mitä tekisit, jos et olisi kirjailija?” En ollut varma mitä pitäisi vastata, etenkin kun olen ehtinyt olemaan kirjailija noin kaksi sekuntia. Höpisin jotain valokuvaajan ammatista, vaikka oikeasti haluaisin pelastaa norsuja paratiisimaisessa ympäristössä.

Hengailin kuuntelemassa muitakin. Anja Snellmania haastateltiin Pääoma-nimisestä teoksesta. En ole lukenut montaakaan Snellmanin kirjaa sitten Sonja O:n, mutta uutukaisen haluan lukea. Snellman kertoo siinä siskonsa Marun tarinan. Maru ei ollut kuten muut. Snellman häpesi välillä siskoaan, ja niin kai vanhemmatkin. Häpeä on aina kiinnostavaa. Perheessä kulkeva, sukupolvelta toiselle siirtyvä häpeä vielä kiinnostavampaa.

Bongasin myös Bruce Oreckin vaimon Cody Douglas Oreckin, mutta valitettavasti en diplomaattikoira Deckartia.

paaoma.JPG

oreck

Täydellisiä ihmisiä on ilmestynyt

Hei kirja! Tervetuloa maailmaan! Toivottavasti löydät paljon lukijoita ja kriitikot ovat sinua kohtaan lempeitä tai ainakin oikeudenmukaisia. Muista, että mitä ikinä tapahtuukin, minun mielessäni tulet aina olemaan paras ja ihanin. Tästä eteenpäin olet omillasi. Onnea matkaan!

Täydellisiä ihmisiä

Kirjan hienot kannet on suunnitellut Riikka Majanen.

Niin ja mistä kirjaa saa? Sen voi tilata Sammakon verkkokaupasta. Kirja ilmestyy lähitulevaisuudessa kirjakauppoihin. Jos et löydä sitä hyllystä, pyydä kauppiasta tilaamaan se.