10 kirjaa, jotka tekivät vaikutuksen

Facebookissa pyydetään tällä hetkellä tekemään lista kymmenestä kirjasta, jotka ovat puhutelleet. Listaa ei kuulemma saa miettiä liian pitkään. Kirjoitan listan mieluummin tänne, jotta voin vähän perustellakin.

  1. Charles Baudelaire: Pariisin ikävä (Kauniita proosarunoja. Hyvä ihminen, jos et ole vielä lukenut tätä, niin lue. Tämä on käsky.)
  2. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala (Kaunista, runollista, rikasta, tiheää kieltä.)
  3. John Steinbeck: Vihan hedelmät (Steinbeckiltä olisin voinut valita toisenkin kirjan, mutta tämä on jäänyt parhaiten mieleen. Erityisesti loppukohtauksen takia.)
  4. Franz Kafka: Muodonmuutos (Kirjallisuudenhistorian ehkä tunnetuin alku.)
  5. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (Oli erityisen mieleenpainuvaa, kun taivaalta alkoi sataa keltaisia kukkia.)
  6. Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut (Lukemisesta on kauan aikaa, mutta muistan vieläkin kirjassa kuvatut maisemat.)
  7. Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä (Nuoren naisen rajuilua. Tämän mainitseminen nolottaa hieman, mutta tämä oli 17-vuotiaana minusta erittäin vaikuttava kirja.)
  8. Edith Södergran: Levottomia unia (Suuria, jumalaisia runoja. Uuno Kailaan suomennos on paras.)
  9. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (Ah, nuoruuden uho.)
  10. Ranya ElRamly: Auringon asema (Kielellisesti kaunis teos, jossa ei ole tarinaa nimeksikään, eikä se haittaa yhtään.)

OIkeasti lista on aika sattumanvarainen. Nämä tulivat tänään mieleen. Huomenna ehkä toiset kirjat. Pariisin ikävä olisi silti ykkönen.

Mainokset

Muutoksia luvassa

Palaan huomenna töihin puolen vuoden vuorotteluvapaan jälkeen. Mihin kaikki aika on mennyt? En alun perinkään aikonut lähteä viidakkoon seikkailemaan, vaan halusin viettää hyvää arkea: kirjoittaa, nukkua pitkään ja opetella tekemään uusia ruokalajeja. Lisäksi tavoitteenani oli urheilla.

Kirjoittaminen on sujunut hyvin. Tosin en ole kokenut samanlaista, nyt jälkikäteen ajateltuna suorastaan liikuttavaa innostusta kuin novelleja kirjoittaessani. Olen urheillut, mutta en vieläkään ole maraton-kunnossa. Huippukokkia minusta ei taida saada pitkälläkään harjoittelulla – kiinnostukseni siihen ei yksinkertaisesti riitä.

Syksy on ollut minusta aurinkoinen, enkä ole ikinä ollut näin pirteä marras-joulukuun vaihteessa. Kaamoksesta minulla ei ole tietoakaan, koska olen herännyt kymmenen maissa ja ulkoillut silloin kun on valoisaa. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen haaveillut matkasta lämpimille hiekkarannoille. En tänä vuonna. Tarinan opetus: kun arki ei väsytä, ei ole suurta tarvetta päästä pois.

On itse asiassa todella kivaa palata töihin. Päiviin tulee rytmiä ja saan lounasseuraa aina kun haluan.

Varsinainen uutinen tulee tässä: töihinpaluusta tulee lyhytaikainen, sillä muutan 1. helmikuuta puoleksi vuodeksi Ranskaan, kiitos Kulttuurirahaston myöntämän työskentelyapurahan. Hôtel Chevillonin taiteilijaresidenssi sijaitsee 70 kilometriä Pariisista etelään. Blogillekin tulee aivan uusi ulottuvuus, sillä aion raportoida täällä ranskalaisesta kulttuurielämästä ja nykykirjallisuudesta.