Kirjailijoiden erikoisia tapoja

James Joyce kuulemma kirjoitti Odysseuksen makaamalla mahallaan sängyn päällä. Toisaalta Ernest Hemingway kirjoitti seisaaltaan, ainakin viimeisinä vuosinaan. Victor Hugo käytännössä telkesi itsensä lukkojen taakse saadakseen Notre Damen kellonsoittajan tehtyä deadlineen mennessä. Hän piilotti vaatteensa, jottei tulisi houkutusta lähteä ulos.

Hugon menetelmä kuulostaa toimivalta. Sitä vastoin uskon, että suurin osa kirjailijoihin liitetyistä viinatarinoista on legendaa. Harva pystyy tuottamaan hyvää tekstiä kännipäissään. Tai sitten maailma on muuttunut. Kaikki tuntemani kirjailijat (heitä ei tosin ole monta) juoksevat maratoneja tai joogaavat.

Joillakin kirjailijoilla on selkeitä tavoitteita siitä, kuinka monta sivua tai sanaa pitää päivässä kirjoittaa. Jack London kirjoitti joka ikinen päivä 1000 sanaa. Toisaalta James Joyce ylpeili sillä, että kaksi täydellistä lausetta riitti päivän työksi.

2214

Itse olen jotain siltä väliltä. Pystyn kirjoittamaan nopeasti vaikka kymmenen sivua. Mutta siitä ei ole paljon iloa, jos kirjoittaa pelkkää roskaa. Siksi välillä juutun muutamaan lauseeseen.

Ainoa (tietääkseni) erikoinen tapani on se, että istun kirjoittaessani risti-istunnassa. Aina.

Toistaiseksi oma kirjoittaminen on edistynyt ihan hyvin eikä vaatteita ole tarvinnut piilottaa. Vaikka ulkona onkin hurmaava kevätsää.

2220

Mainokset

Pieni keskustelu luovuudesta

You gotta be willing to fail… if you’re afraid of failing, you won’t get very far.”
(Steve Jobs)

Kävin muutama viikko takaperin keskustelun siitä, miten tullaan luovaksi. Vakuutin keskustelukumppanille, että jokainen on luova. Kysymys on vain siitä, miten luovuus saadaan ihmisestä esille.

Uskon ihan vilpittömästi, että luovuudessa ei ole kyse mysteeristä, vaan se on kaikkien ulottuvilla.

Iso osa luovuutta on se, miten suhtautuu epäonnistumisiin. Epäonnistumisen pelko estää usein tekemistä niin paljon, ettei edes yritä. Epäonnistumisen sijaan olisi parempi puhua vaikka mahdollisuudesta vaihtaa suuntaa.

Luovuudessa on kysymys leikkimisestä ja uuden oppimisesta. Eihän lapsikaan pelkää epäonnistumista leikkiessään. Ehkä yksi luovuuden määritelmä siis tässä: luovuus on leikkimistä, jolla on päämäärä. Ja sitä päämääräkin on lupa vaihtaa matkan varrella.

Onnellista ja leikkisää viikkoa kaikille!

tolkien4

Savusumua ja kadonneita kirjakauppoja

Viime päivinä Pariisin ilma on ollut utuista. Se on herättänyt minussa suorastaan runollisia ajatuksia. Nyt olen tajunnut, että kyseessä onkin ilmansaasteista johtuva savusumu.

Erotatteko Eiffelin tornin alla olevan kuvan keskellä? Normaalioloissa se nimittäin näkyisi erittäin hyvin.

2106

Savusumun vuoksi joukkoliikenne on Pariisissa ilmaista kolmen päivän ajan. Hyödynsin tarjousta, lähdin Pariisin keskustaan ja päädyin Boulevard St. Michelille. Ajattelin mennä kirjakauppaan, josta olen joskus vuosia sitten ostanut kassikaupalla yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta.

Siinä, missä oman muistikuvani mukaan olisi pitänyt olla kirjakauppa, olikin Niken Fitness Store. Mielestäni tässä tiivistyy ajan henki.

Hitaasti luettava kirja

Aloin lukea Jonathan Franzenin Vapautta. Se on yli kuusisataasivuinen möhkäle.

Itse asiassa yritän sen lukemista jo toiseen kertaan. Vuosi sitten luin kirjasta noin 80 sivua, pidin sitä pitkäveteisenä ja kummallisena ja heivasin sen kirjahyllyn perimmäiseen nurkkaan.

Sitten tuttavani kehui kirjaa mahtavaksi ja upeaksi. Varmistin useaan kertaan, ettei hän pelleillyt. Ei kuulemma. Hänen silmänsä kiiluivat ja hän jauhoi jotain ”vuosisadan romaanista”.

No jopas. Pakkohan sitä oli yrittää uudelleen. Kirja pääsi mukaani Ranskaan.

vapaus

Periaatteessa kirjassa on elementtejä, joista olen itsekin kiinnostunut: modernin elämän kuvaus, keskiluokkaisuuden kritiikki, vapauden teema. Kaikki todella jees. Mutta – hitaasti etenee.

Outoa kyllä, en muista ensimmäisestä lukukerrasta mitään. En tiedä kertooko se enemmän minusta vai kirjasta.

Jonathan, ole kiltti ja vakuuta minut. Minä ihan totta haluan tykätä kirjastasi.

Pieni gallialainen kylä

Asun tällä hetkellä Grez-sur-Loingin kylässä Pariisin liepeillä. Elämä kylässä on hyvin rauhallista. Kylä on säilynyt samanlaisena viimeiset sata vuotta.

Katot on tehty punertavista kattotiilistä. Niiden päällä kasvaa sammalta.

2093

2070

Kylä sijaitsee Loing-joen varressa. Juuri nyt joki tulvii. Kylän elämää se ei haittaa, koska kylä on rakennettu pieneen ylämäkeen. Jalkapallokenttä sen sijaan on veden peitossa. Siellä uivat sorsat.

Kylän vanhin rakennus on Gannen tornin raunio. Tornin rakennutti Ludvig VI, lisänimeltään Paksu, vuonna 1127. (Näin sivumennen sanoen, Paksulla oli vähän hankaluuksia elämässä – äitipuoli yritti myrkyttää, isä vihasi, kaikkien kanssa piti tapella. Katsokaa wikipediasta.)2077

Käytännössä enää yksi tornin palanen on pystyssä. Gannen torni on tehty Tower of Londonin mallin mukaan. Tornin huono tila ei johdu pelkästään ajan hampaasta, vaan siitä, että tornin kiviä on aikoinaan käytetty rakennusmateriaalina kylän muissa rakennuksissa.

Nykyään kylän vieressä on leirintäalue. Karavaanarit kuulemma vilkastuttavat elämää kesällä. Odotan innolla. Sillä välin käyn katselemassa ihmisvilinää Pariisissa ja Fontainebleaussa.

(Edit: vaihdoin tornin kuvan, entisessä oli niin omituiset värisävyt.)