Hotel Chevillon

IMG_2658

Asun tällä hetkellä taiteilijatalo Hotel Chevillonissa. Talo on rakennettu vuonna 1860, ja se toimi aikoinaan Madame Chevillonin täysihoitolana. 1880-luvulla talossa aikaansa viettivät muun muassa Carl Larsson, August Strindberg ja suomalainen Ville Vallgren. Erityisesti Larssonille Chevillonissa vietetty aika oli todellista kultakautta.

2639

1650 Talo oli jo pääsemässä rapistumaan, mutta kunniakkaan historian vuoksi se kunnostettiin 1990-luvulla kuvataitelijoiden ja kirjailijoiden käyttöön, kiitos ruotsalaisen Stiftelsen Grez-sur-Loingin säätiön.

Nyt tosin on kuulunut vähän ristiriitaisia uutisia säätiön taloudellisesta tilanteesta. Noin kuukausi sitten Dagens Industri -lehdessä huhuttiin jopa talon myymisestä. Rikkaat mesenaatit huomio, apuanne tarvitaan!

IMG_2705

Talo on täynnä tauluja, vanhempia ja uudempia. Osa on hienoja, osa taitaa olla harjoituskappaleita, joita taiteilija ei ole vain jaksanut raahata takaisin kotiinsa.

Nykyään talossa asustelee kuukauden tai parin jaksoissa myös tutkijoita, jotka kaipaavat kirjoittamisrauhaa.

Otin muutamia kuvia ulkoa ja sisältä. Lisänä elämäni ensimmäinen peiliselfie.

Fernande Sadlersin maalaus Mme Chevillonista.

Fernande Sadlersin maalaus Mme Chevillonista.

suvi_vaarla_photo

Mainokset

Pikku Prinssin jalanjäljillä

”Asioiden merkitys ei piile niissä itsessään, vaan asenteessamme niitä kohtaan.”
(Pikku Prinssi)

2593_5

2602_4

Viime päivien suurin elämys on ollut Lyon. Matkakohde, joka totisesti ansaitsisi enemmän arvostusta. Luulin saapuvani tylsään ranskalaiseen tavispaikkaan, mutta Lyon on suorastaan Roomaan verrattava kaunotar. Erityisesti vanha kaupunki: kapeita kujia, terasseja, värikkäitä taloja, kukkuloita ja tietenkin joki.

2568_4

Ja koska tämä ei ole pelkästään matkailublogi, muistettakoon, että Antoine de Saint-Exupéry on kotoisin Lyonista. Paikan päällä sitä onkin vaikea unohtaa, koska Lyonin lentokenttä on nimetty kirjailijan mukaan. Näin sivumennen kysyen: Miksi suomalaisia lentokenttiä ei voisi nimetä kulttuuripersoonien mukaan? Helsinki-Vantaa voisi yhtä hyvin olla, hmm, Sibeliuksen kenttä? Alvar Aallon? Tove Janssonin? Mika Waltarin?

Koulussamme luettiin Pikku Prinssiä, mutta enhän minä 9-vuotiaana tajunnut sen syvällisiä merkityksiä. Mielestäni kyseessä oli vain tarina jostain pikku planeetasta ja pojasta, joka juttelee ketun kanssa. Toimiihan se niinkin.

Pikku Prinssissä todetaan muun muassa näin: ”Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä, missä hän on.”

Niinpä niin. Hetken onnen tuo kuitenkin sänkyyn saatu aamiainen.

2604_2