Joskus on pakko päästä matkalle

Ranskalaisessa pikkukylässä satoi viikon putkeen. Alkoi tuntua siltä, että olemme jääneet vedenpaisumuksen keskelle ja kaikki järkevät ihmiset ovat lähteneet karkuun. Tai ylipäätään kaikki ihmiset.

Oli siis pakko lähteä matkalle. Ihan minne tahansa, jossa on pari palmupuuta ja aurinkoa. Ja mieluummin edullista kuin kallista. Matkakohteeksi valikoitui Espanja, monestakin syystä.

Täällä meri kohisee ja palmut huojuvat. Parasta on se, että ei ole kiire. Miehellä tilanne on toinen, koska hänen pitää tehdä töitäkin.

389_1

Matkalukemiseksi valikoitu pari kiinnostavaa kirjaa, kuten Pentti Saarikosken kaikki runot. Juuri nyt ehdoton ykkönen on kuitenkin Peter Høegin Norsunhoitajien lapset. Kirja on i-h-a-n-a. En halua sen enempää analysoida sitä, koska tekstin repostelu vain köyhdyttää lukukokemusta. Tyydyn siis toteamaan: kannattaa lukea.

Teksti on sopivan ironista omaan makuuni. Lisäksi sieltä löytää totuuksia rakkaudesta. Kuten:

Maapallon väestön voi jakaa kolmeen ryhmään: ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaipaavat jotakuta, joka on jättänyt heidät, toiseen ryhmään kuuluvat kaipaavat jotakuta, jota eivät ole vielä kohdanneet, ja kolmanteen kuuluvilla on jo joku, jolle he vain eivät osaa antaa tarpeeksi arvoa, ennen kuin tämä joku hylkää ja jättää heidät, jolloin he siis löytävät yllättäen itsensä ensimmäisestä ryhmästä.

Pidetään mielessä.

Maailmaan ei kuitenkaan voi suhtautua vakavasti, kun hiekka kutittelee varpaita ja ainoa tähdellinen kysymys on, mistä rantabaarista tänään haen lounassämpyläni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s