Pikku Prinssin jalanjäljillä

”Asioiden merkitys ei piile niissä itsessään, vaan asenteessamme niitä kohtaan.”
(Pikku Prinssi)

2593_5

2602_4

Viime päivien suurin elämys on ollut Lyon. Matkakohde, joka totisesti ansaitsisi enemmän arvostusta. Luulin saapuvani tylsään ranskalaiseen tavispaikkaan, mutta Lyon on suorastaan Roomaan verrattava kaunotar. Erityisesti vanha kaupunki: kapeita kujia, terasseja, värikkäitä taloja, kukkuloita ja tietenkin joki.

2568_4

Ja koska tämä ei ole pelkästään matkailublogi, muistettakoon, että Antoine de Saint-Exupéry on kotoisin Lyonista. Paikan päällä sitä onkin vaikea unohtaa, koska Lyonin lentokenttä on nimetty kirjailijan mukaan. Näin sivumennen kysyen: Miksi suomalaisia lentokenttiä ei voisi nimetä kulttuuripersoonien mukaan? Helsinki-Vantaa voisi yhtä hyvin olla, hmm, Sibeliuksen kenttä? Alvar Aallon? Tove Janssonin? Mika Waltarin?

Koulussamme luettiin Pikku Prinssiä, mutta enhän minä 9-vuotiaana tajunnut sen syvällisiä merkityksiä. Mielestäni kyseessä oli vain tarina jostain pikku planeetasta ja pojasta, joka juttelee ketun kanssa. Toimiihan se niinkin.

Pikku Prinssissä todetaan muun muassa näin: ”Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä, missä hän on.”

Niinpä niin. Hetken onnen tuo kuitenkin sänkyyn saatu aamiainen.

2604_2

Mainokset

Pariisin tunnetuin kirjakauppa

2455_2

Pariisi + kirjallisuus = Shakespeare & Company.

Seinen rannalla sijaitseva Shakespeare & Company on todellinen instituutio. Alkuperäisen Shakespeare & Companyn perusti Sylvia Beach vuonna 1919. Silloin kauppa sijaitsi lähellä Boulevard St. Germainea. Kauppa oli tärkeä kohtaamispaikka 1920-luvun kadotetun sukupolven kirjailijoille: siellä hengasivat mm. Ernst Hemingway, Ezra Pound ja James Joyce. Sylvia Beach myös julkaisi James Joycen Odysseuksen vuonna 1922. Kauppa suljettiin 1940-luvulla sodan vuoksi.

Kaupan nykyisen version perusti George Whitman vuonna 1951, tosin aluksi toisella nimellä. Sylvia Beach jätti kaupan nimen oikeudet Whitmanille perinnöksi ja Whitmanin kauppa muuttui Shakespeare & Companyksi vuonna 1964.

2454_4

Shakespeare & Co pyörii pääsääntöisesti ilmaistyövoimalla. Kauppa tarjoaa Pariisin romantiikkaa hakeville parikymppisille majapaikan, ja vastineeksi he tekevät töitä kaupassa. Ja toden totta, kun menee kirjakaupan sokkeloisiin takahuoneisiin ja nostaa katseensa ylös, kirjojen keskellä on myös pieniä makuuparvia, joissa työntekijät nukkuvat.

Olisin ottanut kuvankin näistä sängyistä, mutta 20-vuotias hammasraudoillaan hymyillyt myyjä tuli häätämään minut pois. Kuvaus kuulemma kielletty. Huonoa markkinointia, mutta saatte anteeksi. Yhden kuvan ehdin kuitenkin ottaa sisältä.

2460_4

Kirjakauppa sijaitsee osoitteessa 37, Rue de la Bûcherie: Shakespeare & Company

Kirjailijoiden erikoisia tapoja

James Joyce kuulemma kirjoitti Odysseuksen makaamalla mahallaan sängyn päällä. Toisaalta Ernest Hemingway kirjoitti seisaaltaan, ainakin viimeisinä vuosinaan. Victor Hugo käytännössä telkesi itsensä lukkojen taakse saadakseen Notre Damen kellonsoittajan tehtyä deadlineen mennessä. Hän piilotti vaatteensa, jottei tulisi houkutusta lähteä ulos.

Hugon menetelmä kuulostaa toimivalta. Sitä vastoin uskon, että suurin osa kirjailijoihin liitetyistä viinatarinoista on legendaa. Harva pystyy tuottamaan hyvää tekstiä kännipäissään. Tai sitten maailma on muuttunut. Kaikki tuntemani kirjailijat (heitä ei tosin ole monta) juoksevat maratoneja tai joogaavat.

Joillakin kirjailijoilla on selkeitä tavoitteita siitä, kuinka monta sivua tai sanaa pitää päivässä kirjoittaa. Jack London kirjoitti joka ikinen päivä 1000 sanaa. Toisaalta James Joyce ylpeili sillä, että kaksi täydellistä lausetta riitti päivän työksi.

2214

Itse olen jotain siltä väliltä. Pystyn kirjoittamaan nopeasti vaikka kymmenen sivua. Mutta siitä ei ole paljon iloa, jos kirjoittaa pelkkää roskaa. Siksi välillä juutun muutamaan lauseeseen.

Ainoa (tietääkseni) erikoinen tapani on se, että istun kirjoittaessani risti-istunnassa. Aina.

Toistaiseksi oma kirjoittaminen on edistynyt ihan hyvin eikä vaatteita ole tarvinnut piilottaa. Vaikka ulkona onkin hurmaava kevätsää.

2220

Tulin ja menin

aurinkopunavuoripoiju

”Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niin kuin metsä, talvi ja meri.”
– Edith Södergran: Animaalinen hymni

Tällä viikolla oli viimeinen työpäivä puoleen vuoteen. Paljon asioita on takana, paljon edessä.

Näistä talvenkevyistä tunnelmista siirryn pian Ranskanmaalle. Ja kas! Jossain on aurinkokin.

Kirjakarmaa

Luin jostain, että kirjailijat ovat kirjakauppojen yksi tärkeimmistä ostajaryhmistä. Uskon. Tässähän se konkretisoituu: tosi kiva jos joku lukee kirjani, mutta olisi hirmu kiva jos kirjaa myös ostettaisiin.

karmaa

Täytyy myöntää, että olen itsekin ollut suhteellisen laiska ostamaan (kauno)kirjoja ja lähinnä vain lainannut niitä kirjastosta. Olen parantanut tapani! Nyt olen voidellut markkinatalouden rattaita ja hankkinut hyvää ostokarmaa hankkimalla kasapäin kirjoja. Kuvassa osa ostoksista. Päällimmäisenä Nälkävuosi. Ja kuten näkyy, olen ilmeisesti Suomen viimeinen ihminen, joka ei ole vielä lukenut Puhdistusta.