Pariisin taivaan alla

louvre

Hakeudun Pariisiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Pariisissa tunnen itseni vapaaksi. Se liittyy elämäntilanteisiin, joissa olen Pariisiin tullut. En tiedä minkälaista täällä on herätä aikaisin aamulla, tehdä kahdeksan tuntia töitä ja tulla illalla väsyneenä metrolla kotiin. Varmaan se on samanlaista kuin kaikkialla maailmassa.

Väitän kuitenkin, että täällä elämä on astetta kevyempää.

Pariisissa – ja Ranskassa ylipäätään – ihmisiin on helpompi tutustua. Isoissa kaupungeissa voi olla varma siitä, että joukosta löytyy samankaltaisia ihmisiä.

Ehkä se liittyy myös kaupungin arkkitehtuuriin: avariin puistoihin ja bulevardeihin. Pariisissa on tilaa hengittää.

Joku on joskus novellissaan sanonut:

Pariisi on unelma, jonka kaikki haluavat uneksia uudelleen.

Se joku olen siis minä.

Olen kaksi kertaa irtisanoutunut hyvin palkatusta työstä päästäkseni opiskelemaan Pariisiin. Ensimmäisellä kerralla minulla oli rahaa vain kahdeksi kuukaudeksi. Onnekseni ihme tapahtui: sain apurahan, joka turvasi elantoni seuraavaksi vuodeksi.

Joskus arpa voittaa.

Olen vähän kateellinen sille nuoremmalle minälle, joka otti riskejä. Niin mukavaa kuin asunnon omistaminen onkin, asuntolaina rajoittaa vapauden ehtoja. Ainakin tunnetta vapaudesta. Ja viime kädessä kaikki palaa tunteisiin.

liberte

lokki

Mainokset

Vähemmän on enemmän

aamu

Mitä tavaroita ihminen tarvitsee, kun muuttaa vähäksi aikaa toiseen maahan? Tai ylipäätään?

Hyvin vähän. Kaikki tarpeellinen meni yhteen matkalaukkuun. Lisäksi lähetin osan tavaroista postissa.

Ihminen tulee todella vähällä toimeen. Tarvitaan muutamia käyttövaatteita. Yksi takki. Kolmet kengät – yhdet kävelyyn, yhdet juoksuun, yhdet iltamenoihin. Kaikki muu on ylimääräistä.

Kulutusyhteiskunnassa markkinointiosastot tekevät kaikkensa luodakseen ihmisille uusia tarpeita. Vapaus mielletään vapaudeksi kuluttaa. Ostaminen ei tee kuitenkaan ihmistä onnelliseksi tutkimustenkaan mukaan: elämykset ja toiset ihmiset tekevät.

Todellista vapautta on mahdollisuus olla kuluttamatta.

Muutto taiteilijataloon on merkinnyt nostalgista paluuta opiskelijaelämään: haarukoita on kolme, lautaset eriparia. Viini juodaan tavallisista maitolaseista. Espressopannu sentään löytyy, sillä pääsee jo pitkälle.

Kirjoja otin kuitenkin mukaan, sillä ilman niitä en voi olla. Mukaan pääsivät muutamat uudet sekä kaikista rakkaimmat, ne joiden kannet ovat jo kuluneet ja sivut hiirenkorvilla.