Mitä esikoiskirjailijalta kysytään?

Tähän mennessä minulta on kysytty ylivoimaisesti eniten kahta asiaa:

1. Mistä sait päähäsi alkaa kirjoittaa?
2. Milloin on julkkarit?

Kysymykseen numero 2 on helppo vastata: en järjestänyt julkkareita. Ehkä olisi pitänyt, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt.

Ensimmäinen kysymys on vaikeampi. Mistä nyt ylipäätään saan päähäni tehdä asioita? Mistä tosiaan?

Halu kirjoittaa on kehittynyt jo kauan aikaa sitten. Halun kehittymistä ovat edesauttaneet luetut kirjat, haaveilu, aikoinaan saatu kannustava palaute ja elämäntehtävän pohtiminen.

Sen sijaan Täydellisiä ihmisiä syntyi oivalluksesta: kaikilla on jotain salattavaa. Erityisesti kunnollisilla ihmisillä, koska heillä on eniten menetettävää. Kirjan tarkemman syntyhistorian voi lukea kustantajan omasta lehdestä sivulta 16:
Sammakon Sanomat 2013.

Luovuus vs. hyvä maku

Hyvä maku on luovuuden vihollinen.
(Pablo Picasso)

Picasso, I hear you. Yllä oleva onkin mottoni tällä hetkellä. Ei, en missään nimessä halua kirjoittaa mautonta tai kökköä tekstiä. Kyse on siitä, että olen oppinut että kirjoittaessa kannattaa heittää turhat ujoilut mäkeen ja kirjoittaa siitä, mistä haluaa. Ei kannata miettiä, että mitä jos joku loukkaantuu tai paheksuu kirosanoja tai mitä se äitikin tästä ajattelee.

Kun aloitin kirjoittamisen, minua hävetti ensimmäiset kaksi viikkoa. Onneksi se meni ohi. Nyt kirjoitan toista kirjaani. Minulla on aihe, joka on yhteiskunnallisesti merkittävä ja olisi varmasti tooosi painavaa asiaa. Minulla on myös toinen aihe, jossa ei ole mitään järkeä, mutta josta tekee mieli kirjoittaa.

Arvatkaa vaan, kumpi voittaa?