Kirjailijoiden erikoisia tapoja

James Joyce kuulemma kirjoitti Odysseuksen makaamalla mahallaan sängyn päällä. Toisaalta Ernest Hemingway kirjoitti seisaaltaan, ainakin viimeisinä vuosinaan. Victor Hugo käytännössä telkesi itsensä lukkojen taakse saadakseen Notre Damen kellonsoittajan tehtyä deadlineen mennessä. Hän piilotti vaatteensa, jottei tulisi houkutusta lähteä ulos.

Hugon menetelmä kuulostaa toimivalta. Sitä vastoin uskon, että suurin osa kirjailijoihin liitetyistä viinatarinoista on legendaa. Harva pystyy tuottamaan hyvää tekstiä kännipäissään. Tai sitten maailma on muuttunut. Kaikki tuntemani kirjailijat (heitä ei tosin ole monta) juoksevat maratoneja tai joogaavat.

Joillakin kirjailijoilla on selkeitä tavoitteita siitä, kuinka monta sivua tai sanaa pitää päivässä kirjoittaa. Jack London kirjoitti joka ikinen päivä 1000 sanaa. Toisaalta James Joyce ylpeili sillä, että kaksi täydellistä lausetta riitti päivän työksi.

2214

Itse olen jotain siltä väliltä. Pystyn kirjoittamaan nopeasti vaikka kymmenen sivua. Mutta siitä ei ole paljon iloa, jos kirjoittaa pelkkää roskaa. Siksi välillä juutun muutamaan lauseeseen.

Ainoa (tietääkseni) erikoinen tapani on se, että istun kirjoittaessani risti-istunnassa. Aina.

Toistaiseksi oma kirjoittaminen on edistynyt ihan hyvin eikä vaatteita ole tarvinnut piilottaa. Vaikka ulkona onkin hurmaava kevätsää.

2220

Mainokset

Tulin ja menin

aurinkopunavuoripoiju

”Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niin kuin metsä, talvi ja meri.”
– Edith Södergran: Animaalinen hymni

Tällä viikolla oli viimeinen työpäivä puoleen vuoteen. Paljon asioita on takana, paljon edessä.

Näistä talvenkevyistä tunnelmista siirryn pian Ranskanmaalle. Ja kas! Jossain on aurinkokin.

Kirjoita kirja kuukaudessa

Marraskuussa alkaa NaNoWriMo eli National Novel Writing Month. NaNoWriMo – tai pelkkä NaNo – on tempaus, jossa tavoitteena on kirjoittaa romaani kuukaudessa. Tai ylipäätään romaania muistuttava tekstipläjäys, jossa on vähintään 50 000 sanaa. NaNolla on omat verkkosivut, jossa porukkaan liittymällä saa kannustavia viestejä. Samalla voi vaihtaa kuulumisia toisten kirjoittajien kanssa. NaNolaiset ovat aikaisempina vuosina järjestäneet myös tapaamisia.

Mikä jottei! Useimmissa kirjoitusoppaissa nimenomaan kehotetaan kirjoittamaan nopeasti. Kun kirjoittaa pikavauhtia, voi huijata omaa mieltään. Nopeasti kirjoittamalla oma sisäinen kriitikko ei ehdi mukaan laukomaan epäkannustavia mielipiteitä, vaan alitajunnan pitäisi virrata vapaana.

Ison tekstimassan kirjoittamisessa on se etu, että yleensä editoimista pidetään helpompana kuin varsinaista kirjoitustyötä. Monia myös stressaa ajatus ison tekstimäärän tuottamisesta. Jos sen nopeasti rykäisee kasaan, suurin este on jo voitettu.

Omat kirjoittamisen ongelmani eivät liity tekstin tuottamiseen sinänsä. Pystyn vääntämään väkisin tekstiä aiheesta kuin aiheesta, tarvittaessa sivukaupalla. Mutta onko se kivaa? Tai mielekästä? No ei ole. Itselleni hyödyllisempiä ovat olleet esimerkiksi Julia Cameronin neuvot. Cameron toteaa kirjassaan Tie luovuuteen:  ”Taide on tapahtuma, ja sen kuuluu olla hauskaa”. Hänen mukaansa kurilla toimiva metodi toimii hetken, mutta ei pidempään. Olen samaa mieltä.

Jos kuitenkin pelkää kirjoittamisurakan suuruutta, NaNoa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mitä siinä voi menettää, muuta kuin vähän aikaa? Roiku vähemmän Facebookissa, katso vähemmän telkkaria, kirjoita mieluummin kirja: http://nanowrimo.org/