Kirjailijan paras ystävä

Minne aloitteleva kirjailija soittaa, kun hätä on suurin? Vaihtoehtoja on toki paljon, alkaen Pizzataxista ja päättyen yleiseen hätänumeroon, mutta itse soitin Täydellisiä ihmisiä -kirjan viimeistelyvaiheessa jatkuvasti aika monta kertaa Kotuksen eli Kotimaisten kielten keskuksen neuvontapuhelimeen.

Totta kai auki olevat kieliopilliset ynnä muut kysymykset ratkaistaan viime kädessä kustantajan kanssa, mutta jos on sellainen kuin minä, joka haluaa vastaukset a) heti b) perusteluineen, Kotuksen neuvontapuhelin on aivan kullanarvoinen.

Langan päässä on suomen kielen asiantuntija, joka on perehtynyt kielenhuoltoon liittyviin kysymyksiin. Kaikkiin kysymyksiin vastataan! Ilmaiseksi!

(Tässä välissä haluan huomauttaa, että olen työskennellyt viestintäalalla vaikka kuinka kauan ja hallitsen kyllä suomen kielen. Kysymykseni olivat sellaisia, että neuvontapuhelimen toisessakin päässä kysymystä välillä mietittiin hartaasti. Suomen kieli on vaikea, ja ongelmakohtia tulee kaikille vastaan.)

En ollut huolissani pilkkusäännöistä, vaan kysymykseni olivat seuraavanlaisia:

Sanotaanko ”Ajattelin vähän kuluneita viittätoista vuotta” vai ”kulunutta”?  Entä: ”Kaikki mitä annat, tulee takaisin sinulle” vai ”kaikki minkä annat”? Miten sitten: ”Mirjan olisi tehnyt mieli huutaa ’bravo!'”, kirjoitetaanko ”bravo” pienellä vai isolla kirjaimella?

Kun oman tekstin on lukenut noin 20 (30? 40?) kertaa läpi, alkaa epäillä itseään. Kaikki kuulostaa kieliopillisesti väärältä ja muutenkin kököltä.

Puhelimessa kiltti mutta tomera henkilö sanoi pari kertaa: Tuo on kieliopillisesti oikein, mutta en suosittele sanomaan niin. Hetken asiaa sulateltuani ymmärsin, että neuvoja oli täsmälleen oikeassa. Kiersin ongelman muotoilemalla lauseen uudelleen, ja tulos oli varmasti paljon parempi.

Kiitos Kotus! Toivottavasti tätä hienoa palvelua ei ikinä lopeteta.

Mainokset