Maailman paras kirja, leipomo ja parveke

2018

Minusta on edelleen mahtavaa, että leipomo on muutaman askelen päässä kotioveltani. Leipomosta saa La graine -nimistä täysjyväpatonkia. Sen taikinaa kohotetaan 18 tuntia. Patonkia tullaan hakemaan pitkän matkan takaa. Leipomosta saa myös ihania voisarvia ja suklaakakkuja.

Täällä on viime päivinä ollut niin lämmin, että parvekkeella on voinut ottaa aurinkoa, istua ja lukea.

Olen lukenut maailman parasta kirjaa. Luin sen ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, mutta kirja on niin täynnä viisautta että haluan lukea sen uudestaan.

Okei, ei se ole maailman paras kirja, mutta ihan hirveän hyvä. Se ei ole romaani vaan tietokirja. Se perustuu psykologian ja sosiaalipsykologian uusimpiin tutkimustuloksiin.

On kirjoja, jotka voivat muuttaa omaa ajattelua. Tämä on sellainen. Kirja kertoo miksi vastavuoroisuus on ihmisille niin tärkeää ja miksi ihmiset paheksuvat toisissa sitä minkä sallivat itselleen.

Tänään luin kirjasta lauseen: Ihmiset, jotka ilmoittavat suurimmaksi kiinnostuksen kohteekseen rahan, kuuluisuuden tai kauneuden saavuttamisen, ovat jatkuvasti vähemmän onnellisia ja jopa vähemmän terveitä kuin ne, jotka tavoittelevat vähemmän materialistisia asioita.

Kirja, jota voin suositella kaikille: Jonathan Haidt, Onnellisuushypoteesi

Mainokset

Vähemmän on enemmän

aamu

Mitä tavaroita ihminen tarvitsee, kun muuttaa vähäksi aikaa toiseen maahan? Tai ylipäätään?

Hyvin vähän. Kaikki tarpeellinen meni yhteen matkalaukkuun. Lisäksi lähetin osan tavaroista postissa.

Ihminen tulee todella vähällä toimeen. Tarvitaan muutamia käyttövaatteita. Yksi takki. Kolmet kengät – yhdet kävelyyn, yhdet juoksuun, yhdet iltamenoihin. Kaikki muu on ylimääräistä.

Kulutusyhteiskunnassa markkinointiosastot tekevät kaikkensa luodakseen ihmisille uusia tarpeita. Vapaus mielletään vapaudeksi kuluttaa. Ostaminen ei tee kuitenkaan ihmistä onnelliseksi tutkimustenkaan mukaan: elämykset ja toiset ihmiset tekevät.

Todellista vapautta on mahdollisuus olla kuluttamatta.

Muutto taiteilijataloon on merkinnyt nostalgista paluuta opiskelijaelämään: haarukoita on kolme, lautaset eriparia. Viini juodaan tavallisista maitolaseista. Espressopannu sentään löytyy, sillä pääsee jo pitkälle.

Kirjoja otin kuitenkin mukaan, sillä ilman niitä en voi olla. Mukaan pääsivät muutamat uudet sekä kaikista rakkaimmat, ne joiden kannet ovat jo kuluneet ja sivut hiirenkorvilla.