Selkeän ajattelun taito

Käteni osui kirjastossa sattumalta Selkeän ajattelun taito -nimisen kirjan päälle. En vetänyt kättäni pois, vaan tartuin kirjaan varovaisen uteliaana. Alaotsikkona on: 52 ajatusvirhettä, jotka on parasta jättää muiden huoleksi. Pienen mustakantisen kirjan tekijä on Rolf Dobelli, suomenkielisen käännöksen kustantajana HS Kirjat (2012).

Toden totta, löysin kirjasta monta kiinnostavaa ajatusvirhettä, joihin itsekin voin tunnustaa syyllistyneeni. Kuten: kontrastiharha. On loogista kävellä sata metriä pidemmälle, jos on mahdollista säästää ruokakaupan laskussa kymmenen euroa. Mutta ihminen ei välttämättä kävele sata metriä pidemmälle, jos ensimmäisessä kaupassa puku maksaa 989 euroa ja sadan metrin päässä 979 euroa. Miksi ei? Molemmissa tapauksissa on kyse kymmenestä eurosta ja  sadasta metristä.

Yksi suosikeistani on saatavuusharha. Muodostamme kuvan maailmasta sen perusteella, mikä on meille tuttua. Ja meille on tuttua se, minkä olemme kuulleet moneen kertaan. Näin voidaan toistaa vaikka sanoja ufo, elämänenergia tai karma. Jossain vaiheessa ihmiset alkavat uskoa niihin. Saatavuusharhasta on kysymys myös silloin, kun yliarvioimme riskin kuolla lento-onnettomuudessa, mutta aliarvioimme riskin kuolla tavanomaisiin sairauksiin, kuten diabetekseen tai vatsasyöpään.

Dobellista on selvästi hauska arvostella taloustieteilijöitä. Ja mikäs siinä, onhan se hauskaa! Dobelli huomauttaa, että maailmassa on noin miljoona koulutettua ekonomistia, mutta yksikään heistä ei osannut ennustaa vuoden 2008 talouskriisiä. Olisi aika sietämätöntä myöntää, että maailmantalous on pohjimmiltaan järjestelmä, jota on mahdotonta ohjailla. Tässä on kyse hallintaharhasta. Haluamme uskoa hallintaan, vaikka tosielämä puhuu sitä vastaan.

Talousasiantuntijoiden tehtävänä on ennustaa talouden vaihteluita ja korkotason heilahteluita. Jos he osaisivat homman, he voisivat tehdä itsestään miljonäärejä, mutta useimmat istuvat työpöytänsä ääressä yhtä huolestuneina kuin kaikki muutkin. Tässä on kyse ennusteharhasta. Ennustajat (jotka kutsuvat itseään yleensä asiantuntijoiksi) eivät yleensä joudu maksamaan vääristä ennusteistaan mitään. Jos ennustus sattumalta osuu kohdalleen, ennustaja saa huomiota, konsultointitehtäviä ja julkaisumahdollisuuksia. Heillä ei ole siis mitään menetettävää.

Muutama ajatusvirhe kuulostaa vaikealta, kuten attribuution peruserhe. Tämä tarkoittaa asioiden henkilöitymistä: ihmiset selittävät mieluiten asioita henkilöiden, eivät ulkoisten tekijöiden kautta.

Kirja on helppo lukea. Dobellin esimerkit ovat pääsääntöisesti kustannusmaailmasta (itselleni kiinnostavaa) tai talouselämästä (vähemmän kiinnostavaa). Kirja sopii skeptikoille ja ajatusvirheistä kärsiville, eli suurin piirtein kaikille.