Vuorotteluvapaasta ja vapaudesta

Kiinnitin viikonloppuna huomiota kahteen uutiseen: Vuorotteluvapaan ehtoihin tulossa tiukennuksia (HS 9.11.2013) ja Professori kannustaa laiskuuteen – löysien poistossa työelämästä lähti myös luovuus (YLE 9.11.2013).

Hmm. Onko tässä jokin ristiriita?

Olen itse parhaillani vuorotteluvapaalla. Se on mahtavaa. Se on juuri niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa.

Tällä hetkellä vuorotteluvapaalle voi jäädä, jos takana on vähintään 10 vuoden työhistoria. Saman työnantajan palveluksessa pitää olla vähintään 13 kuukautta. Vuorotteluvapaasta sovitaan työnantajan kanssa, eikä työnantajan ole siihen pakko suostua. (Onneksi omani suostui, lämmin kiitos siitä!) Nyt ehtoihin kaavaillaan kovia tiukennuksia. Työryhmä ehdottaa, että takana pitäisi olla 20 vuoden työhistoria. Huh, sanon minä!

Vuorotteluvapaajärjestelmä on ollut todellinen win-win-systeemi. Työntekijä saa vapautta ja tilalle palkataan työtön työnhakija, joka saa hyödyllistä työkokemusta.

Työttömyyskassasta saa korvausta, mutta sillä ei todellakaan juhlita. Korvaus on lisäksi korkeammin verotettua kuin palkkatulo. Ennen vuorotteluvapaalle jäämistä kannattaakin säästää vähän sukanvarteen.

Vuorotteluvapaa auttaa siinä, mistä Ylen haastattelema professori Juha Hakalakin puhuu: asioihin saa uutta näkökulmaa. Aina ei voi kulkea samassa kapeassa putkessa. Välillä on hyvä vetää henkeä ja ihmetellä. Tauon aikana näkee selkeämmin ja voi toivottavasti tuoda uusia ideoita myös työpaikalle. Vuorotteluvapaan aikana voi tehdä sitä mistä on aina haaveillut: matkustaa, kouluttautua ja harrastaa. Sitä paitsi: jos unelmiaan ei pääse toteuttamaan, niistä voi tulla raskas taakka.

Olen ollut aikoinani työpaikassa, jossa oli käytössä Himalaja-vapaa. Tämä tarkoitti sitä, että jos työntekijä halusi lähteä kiertämään puoleksi vuodeksi maailmaa, se onnistui. Palkatonta vapaata myönnettiin auliisti. Jos vuorotteluvapaajärjestelmää tiukennetaan, toivottavasti Himalaja-vapaat yleistyvät.

Mainokset