Tuleva romaanini Westend julkaistaan 24.9.2019. Esikoisteokseni, novellikokoelma Täydellisiä ihmisiä, julkaistiin lokakuussa 2013.
Välissä on siis kuusi vuotta.
Mitä välissä on tapahtunut? Miksi tähän meni niin kauan?
En nyt sentään käyttänyt ihan koko aikaa Westendin kirjoittamiseen. Monta vuotta kuitenkin. Ainakin kolme, ehkä neljä, riippuu vähän laskutavasta. Se romaani, jota alun perin lähdin kirjoittamaan, on muuttunut matkan varrella niin paljon, etten edes tiedä onko kyse samasta kirjasta.
Vaikka ei ole, on ehkä kuitenkin. Ehkä ensimmäiset versiot tarvittiin, jotta pystyin rakentamaan uutta tekstiä niiden päälle.
Syitä pitkäksi venähtäneeseen kirjoitusrupeamaan on monia. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut aikaa vieviä, raskaita asioita. Olen asunut ulkomailla, muuttanut, lopettanut vakituisessa työpaikassa, aloittanut freelancerin elämän. Olin epävarma romaanin juonesta ja päähenkilöistä: poistin ja lisäsin heitä, välillä tarpeettoman innokkaasti. Olen kirjoittanut myös muita tekstejä kuin vain tätä yhtä. (Kaksi muuta käsikirjoitusta on työn alla.)
Suurin syy on kuitenkin itse kirjoittaminen. Ymmärsin jossain vaiheessa, että tarvitsen siinä apua. Halusin oppia lisää kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Joten kävin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun. Se onkin mielestäni parasta, mitä kirjailijan urasta haaveileva voi Suomessa tehdä. On varmasti muita yhtä hyviä kirjoittajakouluja, mutta itselleni Kriittinen oli sopivin.
Olen siis tehnyt asiat käänteisessä järjestyksessä: ensin julkaisin kirjan, sitten vasta opiskelin, miten se oikeasti pitäisi tehdä.
Kirjoittajakoulutuksessa harjaantuu ottamaan kritiikkiä vastaan. Tärkein oppi oli kuitenkin tämä: saman tekstin voi kirjoittaa sadalla tai tuhannella eri tavalla. Minä voin kirjoittaa sadalla tai tuhannella eri tavalla. Ei ole yhtä tyyliä, johon pitäisi tai kannattaisi sitoutua, eikä teksti ole koskaan valmis ensimmäisellä kerralla, eikä välttämättä edes viidennellä. Kirjoittajakoulutus ehkä viivästytti kirjoittamista, koska aluksi en osannut soveltaa oppeja, mutta samalla – ainakin niin uskon – se auttoi hiomaan tekstiä paremmaksi.
Silti: kuusi vuotta. Onhan se pitkä aika. Seuraavan kirjan – jos ja toivottavasti kun sellainen tulee – kanssa ei mene yhtä kauan. (Toivottavasti.)
Nyt Westend on melkein valmis. Siitä on otettu jo ennakkolukupainos, joka on lähtenyt maailmalle. Se oli kuitenkin oikolukematon versio, joten pientä hienosäätöä teksti vielä vaatii. (Huomasin esimerkiksi sellaisen asian, että muutamat väliviivat eivät ole siirtyneet painettuun versioon, vaikka alkuperäisessä word-tiedostossa ne olivat. No, nämä ovat digitaalisen maailman mysteerejä.) Varsinaiseen sisältöön en edes halua koskea. Se on mitä se on, ja sen takana seison.
